Asterit

Asterit

 

Aster alpinus
Alppiasteri kukkii hyvin kauan alkukesällä. © Kuva Anja Weckman

Alppiasteri – Aster alpinus (alpaster)

Sopivalla kasvupaikalla ollessaan alppiasteri on kestävä kivikko- ja ryhmäperenna. Melko hidaskasvuinen alppiasteri kuuluu sukunsa pienimpiin ja parhaiten auringon paahdetta sietäviin lajeihin. Se kukkii kauan kesäkuun puolivälistä heinäkuun loppuun. Kukkavarret voi leikata kukinnan jälkeen. Kasvusto jaetaan noin kolmen vuoden välein.

Korkeus: 20–30 cm.
Kasvutapa: Pystyt, haarautumattomat kukkavarret. nousevat pienestä lehtiruusukkeesta.
Kukinta: Kesä–heinäkuu. Päivänkakkaramaiset mykerökukat ovat valkoiset, ruusunpunaiset, liilat tai tumman sinivioletit.
Kasvupaikka: Aurinko; kasvualusta kuiva–tuore, keskiravinteinen, kalkittu ja hyvin läpäisevä.
Taimiväli: 25 cm.

Aster amellus
Elokuunasteri. © Kuva Anja Weckman

Elokuunasteri – Aster amellus (brittsommaraster)

Elokuunasteri on yksi aikaisimmista ja matalimmista syyskesän monivuotisista astereista. Lisäksi laji kestää paremmin härmää kuin syys- ja reunusasterit. Elokuunasteri kukkii Etelä-Suomessa pitkään ja runsaasti, mutta Pohjois-Suomessa laji ehtii kukkaan vain erityisen lämpimällä paikalla. Se tarvitsee tehokkaasti vettä läpäisevän alustan talvehtiakseen hyvin. Kukat sietävät syyshallaa.

Korkeus: 50 cm.
Kasvutapa: Pystyt versomättäät. Laji leviää hillitysti.
Kukinta: Elo–syyskuu. Tuoksuttomat kukat ovat sinivioletit, joillakin lajikkeilla
vaaleanroosat.
Kasvupaikka: Aurinko, kuiva–tuore, keskiravinteinen, läpäisevä.
Taimiväli: 30 cm.

Etsi lähin jälleenmyyjä