Amarellikirsikat

Amarellikirsikat

Prunus cerasus Sikkola

’Sikkolan Kuulasmarja’

Amarellikirsikat eli kuulasmarjaiset kirsikat

Suomessa parhaiten menestyvät kirsikkapuut ovat hapankirsikoita (Prunus cerasus), mutta hedelmät ovat nimestään huolimatta kypsinä makeita – etenkin herkkulajikkeilla, joiden luumarjat nautitaan sellaisenaan. Talouslajikkeiden kirpeämmät hedelmät sopivat ensisijaisesti säilöntään.
Hapankirsikat jaetaan kahteen ryhmään. Amarellin eli kuulasmarjaisen hapankirsikan hedelmä on kirkkaanpunainen ja mehu lähes väritöntä ja kirkasta. Marjat ovat pääsääntöisesti makeita. Amarellit vaativat yleensä ristipölytyksen tuottaakseen satoa.
Morellikirsikoiden marjat ovat tummanpunaisia ja mehukin on tummaa ja sameaa. Morellit ovat yleensä itsepölytteisiä ja hyviä pölyttäjiä amarellikirsikoille. Sato onkin tavallisesti säännöllisempi ja runsaampi kuin amarelleilla, mutta marjat ovat happamampia.
Kirsikat saattavat kasvaa jopa 8 metriä korkeiksi (yleensä kuitenkin 3–6 m), jolloin kaikkiin marjoihin ei yllä ilman apuvälineitä. Pensaskirsikat ovat myös joko amarelli- tai morellityyppisiä hapankirsikoita, mutta niiden sato on aina helppo poimia, sillä pensaista tulee vain 150–250 senttiä korkeita.

’Arttula’
Hyvin kestävä, amarellityyppinen tuore- ja talouskirsikka on löydetty Lapinlahdelta.
Marja: kirkasmehuinen, lievähappoinen ja makeahko.
Sato: runsas, kun ristipölytyksen varmistaa esimerkiksi ’Rauhalan Morelli’.
Vyöhykkeet: I–IV(V).

’Huvimajan Kuulasmarja’ FinE
Amarellityyppinen, jokseenkin itsepölytteinen lajike. Puu on keskikokoinen, 3–5 metriä korkea, leveän pyöreälatvainen. Lajike on peräisin Pälkäneeltä Myttäälän tilalta, jossa oli jo 1800-luvulla kuuluisa hedelmätarha. Myöhemmin tilalla toimi MTT:n Hämeen tutkimusasema. Täysin samanlainen kanta on löydetty myös Anjalankoskelta, ja sille on annettu nimi ’Inkeroisten Kuulasmarja’.
Marja: suuri, mehukas ja makea.
Sato: runsas ja kypsyy heinäkuun puolenvälin jälkeen. Jo 3–4-vuotias puu tuottaa satoa.
Vyöhykkeet: I–III(IV).

’Kirsa’, pensaskirsikka
Amarellityyppinen, jokseenkin itsepölytteinen lajike. Vain 150 cm korkea ’Kirsa’ kukkii varhain. Sen oksat ovat rennot ja hyvin ohuet.
Marja: kirkkaanpunainen ja lievästi hapan.
Sato: lajike tulee satoikään aikaisin.
Vyöhykkeet: I–III(IV).

’Sikkolan Kuulasmarja’ FinE
Amarellityyppinen itsepölytteinen lajike kukkii vuosittain yleensä runsaasti ja kauan. Se on kotoisin Laukaalta Sikkolan talosta.
Marja: makea, helakanpunainen ja pienehkö, runsaasti sokeria sisältävä.
Sato: yleensä runsas sato kypsyy aikaisin kesällä. Puu tulee satoikään noin viisivuotiaana. Tämäkin lajike tekee marjoja yksinään, mutta toinen kirsikka lähettyvillä lisää satoa.
Kasvutapa: nuorena nopeakasvuinen.
Vyöhykkeet: I–IV(V).

© Kuva Marjatta Uosukainen

’Yleinen Kuulasmarja’
Amarellityyppinen hapankirsikka, jota lienee kasvatettu Suomessa aina hedelmänviljelyksen alkuajoista. Aikojen kuluessa lajikkeen siemenjälkeläisistä on syntynyt lukuisia paikalliskantoja, jotka poikkeavat hieman toisistaan. Puu on itsepölytteinen, hidaskasvuinen, pieni ja siro-oksainen puu.
Marja: talouskäyttöön sopiva pienehkö, pehmeä, maultaan kirpeän hapan, mutta kypsänä makeahko. Mehu lähes väritöntä.
Sato: kypsyy elokuun alkupuolella. Puu tulee varhain satoikään.
Vyöhykkeet: I–III.

Etsi lähin jälleenmyyjä