Humala

Humala

Humulus

Humala menestyy koko Suomessa.

Humala – Humulus lupulus (humle)

Ruohomaiset varret kiertyvät itsekseen narujen, köynnöskehikon tai puun rungon ympärille ja nousevat kesän aikana useiden metrien korkeuteen. kasvaa paitsi viljeltynä myös luonnonvaraisena Rovaniemen korkeudella asti. Se levisi keskiajalla koko Suomeen, kun talojen täytyi kasvattaa sitä oluen mausteeksi ruotusotilaiden tarpeisiin. Olueen ja simaan käytetään käpymäisiä vaaleanvihreitä emitähkiä.
Humala viihtyy parhaiten osittain varjoisessa ja runsasmultaisessa lehtimetsässä tai kosteikossa. Auringon paahde ja kuivuus altistavat lehdistön härmälle, kirvoille, vihannespunkeille ja humalayökkösten toukille.

Korkeus: 4–5 metriä.
Lehdistö: leveät, karheapintaiset lehdet. ’Aureus’-humalalla on vihreänkeltaiset lehdet ja se kasvaa hitaammin kuin vihreä perusmuoto.
Kukinta: viljeltävät humalat ovat heinä–elokuussa kukkivia emikasveja, mutta luonnossa tavataan myös hedeyksilöitä, jotka tunnistaa leveistä röyhykukinnoista.
Kasvupaikka: aurinko–varjo; maa tuore–kostea, keskiravinteinen.
Vyöhykkeet: I–VIII.
Taimiväli: 100 cm.
Leikkaus: ruohovartisen humalan versot kuihtuvat talven tullen. Kuihtuneet versot kannattaa poistaa viimeistään keväällä, jotta uudet versot pääsevät nousemaan maasta esteettä.

Etsi lähin jälleenmyyjä