Imukärhivilliviini

Imukärhivilliviini

Parthenocissus quinquefolia

Imukärhivilliviini tarttuu itsekseen karkeisiin pintoihin.

Imukärhivilliviini – Parthenocissus quinquefolia (klättervildvin)

Imukärhivilliviinin kärhet tarttuvat tiukasti mihin tahansa karkeaan pintaan. Jos
versot irrottaa rapatusta seinästä, niiden mukana irtoaa myös hieman rappausta.
Erityisen hyvällä kasvupaikalla kasvit kipuavat jopa 25 metrin korkeuteen. Laji menestyy yleensä Keski-Suomen korkeudella asti, mutta jotkin kannat ovat talvehtineet Oulun korkeudella. Ne saattavat paleltua maata myöten kovina pakkastalvina, mutta juuristosta kasvaa yleensä tilalle uudet versot.
Alkuperältään pohjoisamerikkalaiset villiviinit tarvitsevat nuorina runsaasti vettä sekä kohtalaisesti ravinteita ja valoa, mutta kun ne ovat levittäneet juuristonsa syvälle maahan, ne pärjäävät räystäänkin alla ilman kastelua. Villiviinit kasvavat melko voimakkaasti eivätkä häiriinny esimerkiksi humalan tai laikkuköynnöksen seurasta. Villiviinien sinimustat marjat ovat niin kitkeriä, ettei niitä voi syödä.

Korkeus: 4–10 metriä.
Lehdistö: viisisormiset lehdet puhkeavat myöhään keväällä, mutta loistavan punainen ruskaväri kehittyy melko aikaisin syksyllä.
Kukinta: vihreillä pikkukukilla ei ole erityistä koristearvoa.
Kasvupaikka: aurinko–puolivarjo; maa tuore, keskiravinteinen ja kalkittu.
Vyöhykkeet: I–IV.
Taimiväli: 100 cm.
Leikkaus: vähäinen leikkaustarve. Vanha, alaosastaan lähes lehdetön kasvi voidaan nuorentaa alasleikkauksella eli versot katkaistaan noin 20 sentin korkeudelta maasta.

Etsi lähin jälleenmyyjä