Lehtipuiden leikkaus

Lehtipuiden leikkaus

Rakennetussa ympäristössä kasvavien puiden oksistoa leikataan, koska niiden kasvuympäristö poikkeaa metsän olosuhteista. Ne saavat taajamissa enemmän valoa ja tilaa, jolloin niistä kehittyy leveitä ja usein monilatvaisia. Leikkaus estää oksatihentymien ja kilpalatvojen syntymisen. Leikkaukset painottuvat taimivaiheeseen. Koska nuoren puun oksat ovat ohuet, haavapinnoista tulee pieniä ja ne paranevat nopeasti.

Puut leikataan lepotilaisina
Kaikkien puulajien kuolleet oksat voi poistaa mihin aikaan vuodesta hyvänsä, kunhan ne erottaa elävistä oksista. Kuollut verso ei vuoda! Myös kasvitautien vaivaamat ja murtuneet versot voi ja on syytäkin poistaa milloin tahansa.

Muut leikkaukset tehdään lehtipuille pääsääntöisesti silloin, kun ne ovat lepotilassa ts. lehdettömiä. Tällöin oksisto erottuu hyvin eikä puu ole kuluttanut turhaan voimiaan lehtien avaamiseen. Työ tehdään useimmiten kevättalvella suojasäällä; kovalla pakkasella ei leikata, sillä jäätynyt puu halkeaa helposti. Etelä-Suomessa on tartuttava oksasaksiin viimeistään maalis–huhtikuussa.

Mahlaa vuotavat puulajit
Puita, joilla on keväällä voimakas mahlavuoto, käsitellään erityisen varovaisesti. Vain ohuita, enintään sormenpaksuisia oksia voi leikata melko huoletta ja jopa mahlavuodon aikana. Vaahterat, hevoskastanjat, jalopähkinät, kirsikat ja luumut leikataan joko loppukesällä tai varhain kevättalvella ennen mahlavuodon alkamista. Koivujen mahlavuoto alkaa jo helmikuussa, joten ne leikataan kevättalven sijasta vasta heinä–elokuussa ja silloinkin säästeliäästi.

Oksien leikkaustapa
Leikkaus ulottuu terveeseen puuhun saakka. Ohuet oksat poistetaan oksasaksilla elävän, ulospäin suuntautuvan silmun yläpuolelta. Oksa tulisi poistaa ennen kuin se on tyvestä yli 5 cm paksu, jotta haava jää pieneksi.

Paksut oksat sahataan lopullista leikkauskohtaa kauempaa, ensin alapuolelta, sitten yläpuolelta. Näin oksa ei repeä rungosta asti. Oksan tyvessä oleva paksu kaulus säästetään, koska siinä on runsaasti lahottajasieniltä suojaavia aineita. Jos verso leikataan aivan rungonmyötäisesti, oksakaulus poistuu ja haavapinnasta tulee turhan suuri. Toisaalta liian pitkä oksatappi estää leikkaushaavan kasvamisen umpeen. Haavan pitäisi umpeutua 4–5 vuodessa, jolloin puun runkoon tuskin pääsee kehittymään lahovauriota.

Puiden istutusleikkaus
Sekä syksyllä että kesällä istutetuille puille tehdään istutusleikkaus keväällä. Myös runsaasti mahlaa vuotavat puut saa istutusleikata keväällä, sillä poistettavat oksat ovat vielä ohuita. Latvus muotoillaan mahdollisimman varhain, jotta leikkaushaavat jäävät pieniksi ja paranevat nopeasti.

Taimesta poistetaan mahdolliset kilpalatvat sekä latvuksen sisään kasvavat, toisiaan hankaavat ja vaurioituneet oksat. Liian tiheässä olevia versoja harvennetaan poistamalla hennompi tai huonommin sijaitseva. Oksien olisi syytä sijaita tasaisesti eri puolilla runkoa ja riittävän kaukana toisistaan. Laajakulmaisia oksia suositaan runkoon nähden terävässä kulmassa kasvavien asemesta. Poikkeus ovat pylväsmäiset puut, joilla teräväkulmaiset, lähes pystysuorat oksat ovat toivottavia.

Hoitoleikkaukset
Nuori ja vanha puu leikataan istutuksen jälkeisinä vuosina samalla periaatteella, ja tarkoitus on säilyttää puun luonnollinen kasvutapa. Poistettavat oksat katkaistaan jättämättä pitkiä tappeja ja toisaalta oksakaulus säästetään. Ajoissa tehdyt leikkaukset estävät teräväkulmaisten oksanhaarojen repeämisen, hankaavien oksien aiheuttaman kuoren rikkoutumisen ja lahottajasienten iskeytymisen isoihin haavapintoihin.

Aivan kuten istutettaessa puusta poistetaan terävässä kulmassa kasvavia pystyjä oksia, jotka repeävät herkästi (poikkeus pilaripuut). Liian tiheästä oksistosta harvennetaan ohuimpia ja teräväkulmaisimpia versoja. Liian pitkä oksa typistetään sopivaan suuntaan kasvavan terveen silmun tai oksanhaaran yläpuolelta. Latvuksen alla liikkumista haittaavat oksat sahataan pois.

Ristikkäin kasvavista tai toisiaan hankaavista oksista heikompi poistetaan, samoin latvuksen sisään suuntautuvat ja puun muotoon sopimattomat oksat. Vaurioituneet ja kuolleet osat voi poistaa milloin tahansa. Joillakin lajeilla on taipumus kasvattaa rungosta ns. vesiversoja. Ne poistetaan, samoin ruohonleikkuuta haittaavat juurivesat.

Puun kaataminen
Rakennuslaki velvoittaa hankkimaan taajamassa luvan puiden kaatamiseen viranomaisilta ja maanomistajalta. Puuasioista vastaavat eri viranomaiset eri kaupungeissa ja kunnissa, mutta yleensä asia kuuluu kaupungin- tai kunnanpuutarhurille.

Naapuri saa leikata tontilleen ulottuvat kasvinosat, jos niitä ei poisteta kohtuullisessa ajassa kehotuksesta huolimatta.

Puun madaltaminen
Liian korkean puun latvusta joudutaan toisinaan madaltamaan. Oksat leikataan ylös- ja ulospäin suuntautuvan haaran yläpuolelta, jolloin luonnollinen kasvutapa säilyy parhaiten. Jos puu uhkaa kasvaa jatkuvasti liian isoksi, on yleensä parempi poistaa kyseinen puu ja istuttaa sen tilalle jokin matalana pysyvä kasvilaji.

Täysin väärä madallustapa on leikata päärunko poikki ja lyhentää sivulle kasvavia oksia sattumanvaraisesti. Myös puiden tapiksi leikkaamista vältetään, sillä luontainen kasvutapa ei palaudu helposti ennalleen. Pajut, salavat ja poppelit leikattiin aikoinaan tyngiksi, jotta niistä saatiin ainesta korien punontaan. Nopeasti kasvavia vesiversoja on syötetty myös karjalle. Mikäli jostain syystä päätyy tällaiseen leikkaukseen, rungosta kasvaa runsaasti vesiversoja, joita täytyy harventaa kesällä.

Vaikeimmat työt puunhoitajille
Jopa vaarallisesti lahonneen puun todellista kuntoa ei näe aina päällepäin. Toisaalta ränsistyneeltä näyttävä puu saattaa olla pelastettavissa. Ammattitaitoiset puiden ja pensaiden hoitajat arvioivat puun kunnon mm. puututkan avulla. Suurten, arvokkaiden puiden hoito on syytä antaa ammattilaisille myös oman turvallisuuden takia. Heillä on tarvittavat kiipeily- ja leikkausvälineet sekä vakuutus vahinkojen varalta.

Puiden ja pensaiden hoitoon erikoistuneet henkilöt tekevät paitsi leikkauksia, myös puiden hoitosuunnitelmia. Hoitoon kuuluvat mm. lannoitus, maanparannus ja maan ilmastointi. Kaikki puiden hoidon erikoistyöt, kuten tukeminen, erilleen repeytyneiden puunhaarojen liittäminen, repeilyn ennaltaehkäisy ja kolojen paikkaaminen kuuluvat myös ammattilaisten työhön.