Mustaherukka

Mustaherukka

Ribes nigrum

Mustaherukka – Ribes nigrum (svarta vinbär, tistron)

Kestävimmät mustaherukkalajikkeet menestyvät pohjoisimmassa Lapissa saakka.  Lisäksi nämä 120–150 cm korkeat pensaat tuottavat marjoja hieman huonommissakin olosuhteissa.

Käyttö: Marjat sisältävät hyvin paljon C-vitamiinia, noin 120 mg / 100 g. Suhteellisen makeina niitä voi nauttia tuoreeltaan. Useimmiten marjoista tehdään kuitenkin mehua tai hilloa. Lehdet antavat makua ja tuoksua teehen ja kylmiin juomiin sekä maustavat etikkasäilykkeitä.
Kukinta: Vaaleankeltaiset kukat puhkeavat toukokuussa. Kimalaiset ovat herukoiden tärkeimpiä pölyttäjiä. Ne lähtevät lentoon lämpötilan kohotessa 10–12 asteeseen.
Kasvupaikka: Aurinko–puolivarjo, tuore, keski–runsasravinteinen, läpäisevä ja hyvin kalkittu (pH 5,5–6,5).
Taimiväli: 200 cm, aidanteessa 100 cm.

’Öjebyn’
Yleisin mustaherukkalajikkeemme, jonka runsas sato kypsyy melko myöhään. Tertussa on usein vain 4–5 marjaa, mutta ne ovat suuria. Kohtalaisen pystyoksainen ja voimakaskasvuinen pensas saattaa lamota maahan hikevillä mailla ja ilman oksatukea. Pensaalle ei suositella istutusleikkausta, mikä tekee siitä lamoavan. Alun perin pohjoisruotsalainen ’Öjebyn’ kestää melko hyvin härmää ja varistetautia. Se menestyy Oulun korkeudella vyöhykkeillä I–V(VI), mutta talvivaurioita voi tulla lumettomilla alueilla.

’Korpikylä’
Tornionjokilaaksosta kotoisin oleva ’Korpikylä’ menestyy vyöhykkeillä I–VI. Sato kypsyy hyvin aikaisin, mutta se ei ole yhtä suuri kuin runsassatoisimmilla lajikkeilla. Marja on kiinteä, maukas ja keskikokoinen. Härmänkestävää, pientä ja pystyoksaista pensasta tarvitsee leikata vain vähän.

’Melalahti’
Kainuusta löydetty lajike, jota suositellaan erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomeen vyöhykkeille III–VII. Hyvin aikaisin – noin viikkoa ennen Öjebyn-lajiketta – kypsyvät marjat voi poimia kerralla. Tertut ovat lyhyet ja marjat kiinnittyvät siihen tiukasti. Sato jää pienemmäksi kuin runsassatoisilla lajikkeilla. Marja on makea, suuri ja pehmeäkuorinen, minkä vuoksi se halkeilee herkästi. Härmänkestävän, suurikokoisen ’Melalahden’ kasvutapa on hyvä: pystyversoista pensasta tarvitsee leikata suhteellisen vähän.

’Mortti’ FinE
Härmänkestävyys ja satoisuus ovat yhtä hyvät kuin Öjebyn-lajikkeella, mutta ’Mortti’-pensas on ihanteellisen pystyoksainen ja korkea. Sato kypsyy hieman myöhemmin kuin ’Öjebynillä’. Marjat ovat melko paksukuorisia ja kiinteitä, voimakasmakuisia ja aromiltaan mustaherukalle tyypillisiä. ’Mortti’ on kestävä karviaishärmää vastaan.  Se talvehtii hyvin Etelä- ja Keski-Suomessa vyöhykkeillä I–IV.

’Ola’
Suomalainen erittäin satoisa lajike – sato on selvästi suurempi kuin Öjebyn-lajikkeella, vaikka marjat ovat hieman pienemmät. Ne kypsyvät samaan aikaan kuin Öjebyn-lajikkeella eli suhteellisen myöhään. Marjatertut ovat pitkät. Marjojen maku on kohtalaisen hyvä ja mehu väriltään vaaleahkoa. Pensas on keskikokoinen, runsasversoinen ja härmänkestävä. Pystyoksaisena sitä tarvitsee leikata vähän. ’Ola’ menestyy Oulun korkeudella vyöhykkeillä I–IV(V).

Etsi lähin jälleenmyyjä