Pionit

Pionit

 

Paeonia anomala

Kuolanpioni. © Kuva Ella Räty

Pionit

Erilaisten pionien kukintaa riittää toukokuun lopusta pitkälle heinäkuuhun. Pionien suuret kukat tuoksuvat voimakkaasti, ja tuoksuissa voi havaita muun muassa sitruunan, vaniljan, kanelin ja hunajan vivahteita. Pionien juuripaakun päälle tulee multaa 2–3 cm. Taimet eivät pidä jakamisesta eivätkä siirtämisestä. Toisaalta pionit ovat hyvin pitkäikäisiä. Ne viihtyvät noin 50 cm syvässä ilmavassa mullassa – jatkuva kosteus mädättää juurakon. Koska juurakko kohoaa taimen kasvaessa, maan pintaan lisätään muutaman vuoden välein
multaa.

Kiinanpioni, ”jalopioni” – Paeonia lactiflora (luktpion)

Kiinanpionit, joita kutsutan perinteisesti jalopioneiksi, ovat yleisimpiä pioneitamme. Maassamme myydään useita kymmeniä lajikkeita. Terälehtien väri vaihtelee vitivalkoisesta vaaleanpunaiseen, kirkkaan punaiseen ja tummanpunaviolettiin. Kerrannaiset kukat ovat niin painavat, että niiden alle kannatta laittaa tuki, jotta ne eivät lamoa maahan. Kevyet, yksinkertaiset kukat kestävätkin sadetta paremmin kuin kerrannaiset. Pääosa kiinanpioneista kukkii heinäkuun alussa.
Korkeus: 70–100 cm.
Kasvutapa: selvärajainen iso mätäs, joka leviää hillitysti ja voi tulla hyvin leveäksi aikaa myöten.
Kukinta: kesä–heinäkuu.
Kasvupaikka: aurinko–puolivarjo; kasvualusta tuore, runsasravinteinen,
läpäisevä.
Taimiväli: 50 cm.

Kuolanpioni – Paeonia anomala (sibirisk pion)

Erittäin kestävä, roteva ja helppohoitoinen kuolanpioni kukkii runsaasti puolivarjossakin. Yksinkertaiset kukat avautuvat jo toukokuun lopussa Etelä-Suomessa.
Korkeus: 100–120 cm.
Kasvutapa: selvärajainen suuri mätäs, joka leviää kohtalaisen nopeasti.
Kukinta: touko–kesäkuu.
Kasvupaikka: aurinko–puolivarjo; kasvualusta tuore, runsasravinteinen, läpäisevä.
Taimiväli: 60 cm.

Etsi lähin jälleenmyyjä