Puolukka

Puolukka

Vaccinium vitis-idaea

Puolukka – Vaccinium vitis-idaea (lingon)

Ainavihanta puolukka peittää maata metsätontilla tai muulla alueella, johon ei haluta nurmea. Se leviää maanalaisen, tiheästi haarautuvan versoston avulla ja kestää jonkin verran tallausta. Puolukalla ei ole erityisiä tuholaisia, joten se sopii hyvin täysin luonnonmukaisesti hoidettavalle tontille. Tummanvihreät lehdet, valkoiset kukat ja punaiset marjat tekevät puolukasta myös kauniin amppelikasvin.
Puolukka menestyy Tunturi-Lapissa saakka. Viljeltyjen puolukoiden sato on yleensä huomattavasti runsaampi kuin luonnonvaraisten. Kukkia ja marjoja kehittyy eniten auringossa, mutta muutoin puolukka sietää melko hyvin varjoa. Kukinta ajoittuu kesä–heinäkuuhun.
Koska puolukka kasvaa hitaasti, rikkakasvit on hävitettävä huolellisesti. Luonnossa puolukka kasvaa sekä kuivassa hiekkamaassa että kosteahkossa turpeessa. Taimet istutetaan turvepitoiseen maahan, joka katetaan männynkuorirouheella. Maan voi kattaa myös sahanpuruilla, turpeella tai mansikkakankaalla tai -muovilla. Kangas- tai muovikatteeseen tehtyä istutusaukkoa täytyy vähitellen laajentaa rönsyversojen kasvaessa.
Puolukkavarvikko on pitkäikäinen, joten sitä ei tarvitse uusia vuosikausiin. Vanhimmat versot ikääntyvät noin 8 vuoden kuluttua istutuksesta, jolloin ne voi leikata aivan maanpintaa myöten ja lannoittaa urealla (5–10 g/m2). Tilalle kasvaa uusia, kukkivia versoja.

Käyttö: marjat kypsyvät elo–syyskuussa. Ne sopivat happoisina leivontaan, mehuksi ja hilloksi.
Lajikkeita: ’Sanna’ antaa satoa jopa 2–3 litraa neliömetriltä viiden vuoden kuluttua istutuksesta. ’Sussi’ tuottaa puolet vähemmän, joten sitä istutetaan vain pölyttäjäksi.
Kasvupaikka: aurinko–puolivarjo. Kasvualusta kuivahko–tuore–kostea, vähäravinteinen, turvepitoinen, läpäisevä ja hapahko (pH noin 5,5).
Vyöhykkeet: I–VIII.
Taimi- ja riviväli: 20 cm x 70 cm.

Etsi lähin jälleenmyyjä