Säleikkövilliviini

Säleikkövilliviini

Parthenocissus inserta

Säleikkövilliviini ruska-asussaan. © Kuva Ella Räty

Säleikkövilliviini – Parthenocissus inserta (vildvin)

Säleikkövilliviini on yksi vanhimmista koristekasveistamme, sillä sitä on viljelty Suomessa 1700-luvun lopulta lähtien. Taimen saattaa joutua sitomaan tukeen, sillä sen kärhissä ei ole tarttumalevyjä kuten imukärhivilliviinillä. Tämä keväälläkin vihreäversoinen köynnös kasvaa nopeasti, peittää tehokkaasti seinän tai maanpinnan ja kestää talvet hyvin ainakin V-vyöhykkeellä saakka.
Alkuperältään pohjoisamerikkalaiset villiviinit tarvitsevat nuorina runsaasti vettä sekä kohtalaisesti ravinteita ja valoa, mutta kun ne ovat levittäneet juuristonsa syvälle maahan, ne pärjäävät räystäänkin alla ilman kastelua. Villiviinit kasvavat melko voimakkaasti eivätkä häiriinny esimerkiksi humalan tai laikkuköynnöksen seurasta. Villiviinien sinimustat marjat ovat niin kitkeriä,
ettei niitä voi syödä.

Korkeus: 4–10 metriä.
Lehdistö: viisisormiset lehdet puhkeavat myöhään keväällä. Syysväri on loistavan punainen.
Kukinta: vihreillä pikkukukilla ei ole erityistä koristearvoa.
Kasvupaikka: aurinko–puolivarjo; maa tuore, keskiravinteinen ja kalkittu.
Vyöhykkeet: I–V.
Taimiväli: 100 cm.
Leikkaus: vähäinen leikkaustarve. Vanha, alaosastaan lähes lehdetön kasvi voidaan nuorentaa alasleikkauksella eli versot katkaistaan noin 20 sentin korkeudelta maasta.

Etsi lähin jälleenmyyjä