Serbiankuusi

Serbiankuusi

Picea omorika

Serbiankuusi on taajamien yleisin istutettu havupuu. © Kuva Ella Räty

Serbiankuusi – Picea omorika (serbgran)

Pylväsmäisen kapealatvainen serbiankuusi on yksi Keski- ja Pohjois-Euroopan yleisimmistä kotipihojen ja puistojen koristepuista. Sitä istutetaan paljon myös tiealueille, sillä se kestää hyvin ilmansaasteita. Serbiankuusi on melko vaatimaton kasvupaikan ravinteiden ja pH:n suhteen, mutta se viihtyy parhaiten tuoreessa, runsasmultaisessa maassa. Se menestyy Oulun korkeudella saakka. Serbiankuusi on ainoa meillä viljelty ulkomainen kuusilaji, joka on ollut vielä 80-vuotiaana poikkeuksetta terve ja elinvoimainen. Maamme pisimmät, noin 90-vuotiaat serbiankuuset ovat lähes 30 metriä korkeita.

Koko: 15–25 metriä korkea, 2–4 metriä leveä.
Kasvutapa: Erittäin kapealatvainen, korkea havupuu. Kärjistään ylöspäin kaartuvat oksat ovat lyhyet ja hennot.
Neulaset: Alta hopealle hohtavat, muutoin tummahkonvihreät, litteät, 1–2 cm pitkät.
Kävyt: Sinimustat, 4–6 cm pitkät kävyt kehittyvät jo nuoreen puuhun.
Kasvupaikka: Aurinko–puolivarjo; kasvualusta tuore, keski–runsasravinteinen, hapan tai kalkittu.
Vyöhykkeet: I–V.