Vadelma

Vadelma

Rubus idaeus

Vadelma – Rubus idaeus (hallon)

Vadelmikko perustetaan paikkaan, jossa ei ole vähään aikaan kasvatettu vadelmaa tai mansikkaa. Lähellä ei saisi kasvaa villejä vattuja, joissa on virustauteja ja tuhoeläimiä. Puutarhavadelmat, joista kasvaa 150–250 cm korkeita, tuetaan kahden (rauta)langan väliin. Matalat ja haaroittuvat pensasvadelmat eivät tarvitse välttämättä tukea lainkaan. Sato kypsyy heinäkuun loppupuolella.

Käyttö: Makeimmat vadelmalajikkeet nautitaan tuoreena, kun taas hapahkot ja kiinteät marjat sopivat pakastukseen. Kun marjat pakastetaan ensin väljästi laakealla vadilla ja laitetaan vasta sitten pakastusrasioihin, jälkiruuat voi koristaa muotonsa säilyttäneillä marjoilla.
Kukinta: Kesäkuussa kukkiva vadelma on hyönteispölytteinen kasvi. Muun muassa kimalaiset, kukkakärpäset ja mehiläiset pölyttävät vadelman kukat.
Kasvupaikka: Aurinko, tuore, runsasravinteinen, läpäisevä ja hyvin kalkittu (pH 5,5–6,5).
Taimiväli: 40–60 cm, riviväli 2–3 metriä.

’Muskoka’
Melko aikaisin kypsyvä, runsaasti versova ja matalahko puutarhavadelma. Marjat ovat isoja, pyöreitä, tummanpunaisia ja aromikkaita. Ne irtoavat helposti kannasta ja sopivat kiinteinä pakastukseen. Sato on runsas. Ohuita versoja kasvaa niin paljon, että niitä joutuu harventamaan. ’Muskoka’ ei ole altis harmaahomeelle, mutta se altistuu herkemmin versotaudille. Tämä kanadalainen lajike on peräisin 1950-luvun alkupuolelta. Vyöhykkeet I–V.

’Ottawa’
Melko aikaisin kypsyvä ja niukasti versova puutarhavadelma. Versot ovat tanakat ja korkeat, noin 250-senttiset. Marjat ovat keskikokoiset tai isohkot, pitkulaiset, kirkkaanpunaiset. Maku on happamanimelä ja heikosti aromaattinen. Marjat irtoavat helposti kannasta ja sopivat sekä tuorekäyttöön että pakastukseen. Sato on runsas. Tämä kanadalainen lajike vuodelta 1943 kestää melko hyvin versotautia, mutta se on hieman altis harmaahomeelle. Vyöhykkeet I–VI.

’Jatsi’ FinE
Keskimyöhäinen, hyvin satoisa ja makea puutarhavadelma. ’Jatsi’ on talvenkestävyydeltään jokseenkin samanlainen kuin muut Suomessa viljeltävät lajikkeet ja satoisuudeltaan vielä jonkin verran parempi. Marjat kypsyvät melko varhain, vain joitakin päiviä myöhemmin kuin ’Muskoka’-vadelmalla. Marjat ovat pitkulaiset, himmeänpunaiset, hyvänmakuiset ja tiukasti kiinni kannoissa. Ne ovat isommat ja kiinteämmät kuin Muskoka- ja Ottawa-lajikkeilla. Paksuhkoja, jäykkiä ja korkeita versoja muodostuu vain kohtalaisesti, joten leikkaus ja tuenta käyvät helposti. Lajike soveltuu hyvin V-tuentaan. Vyöhykkeet I–V.

’Jenkka’
Kotimainen ’Muskokaa’ muistuttava lajike, mutta talvenkestävämpi. Kiiltävän punaisten, kiinteiden ja pyöreiden marjojen makua pidetään yhtä hyvänä kuin Muskoka-lajikkeella. Marjat kypsyvät 2–3 päivää myöhemmin. ’Jenkka’ muistuttaa myös kasvutavaltaan ’Muskokaa’: versoja kehittyy runsaasti ja ne ovat ohuita ja rentoja, mikä lisää hieman tuenta- ja leikkaustyötä. Lajike on suhteellisen terve. Vyöhykkeet I–VI.

’Maurin Makea’ FinE  – pensasvadelma
Tämä FinE-lajike poikkeaa kasvutavaltaan tyypillisistä 1,5–2,5 metrin korkuisista puutarhavadelmista. ’Maurin Makea’ on noin metrin korkuinen ja kehittää runsaasti sivuversoja, kun sen vuosikasvaimia typistetään. Pensastavan kasvutavan vuoksi versoja ei juurikaan tarvitse tukea. Pensasryhmään istutetaan kolme tainta 30 sentin välein. Verson ollessa 50–70 senttiä korkea latva katkaistaan kukinnan alussa, jotta verso haarautuu. Marjat muodostuvat heinäkuun aikana pääasiassa edellisen vuoden versoihin. Marja on keskikokoinen, hieman pitkulainen,  melko helposti irtoava ja hyvin makea. Satoisuudeltaan ’Maurin Makea’ on samankaltainen muiden Suomessa viljeltävien vadelmien kanssa. Vyöhykkeet I–V.

’Takalan Herkku’ – pensasvadelma
Myös tämä uudehko kotimainen lajike on ns. pensasvadelma eli sitä ei tarvitse tukea. Se muistuttaa edellä kuvattua ’Maurin Makeaa’.

Preussen’
Aikaisin kypsyvä puutarhavadelma. Marjat ovat keskikokoiset, vaaleat ja makean aromikkaat. Pehmeytensä vuoksi marjat sopivat parhaiten nautittavaksi tuoreena. Ne irtoavat helposti kannoista, joten poiminta on nopeaa. Sato on runsas ja satokausi pitkä. Tämä vanha saksalainen lajike kasvattaa versoja niukanlaisesti, mutta versot ovat tanakoita. ’Preussen’ menestyy Etelä-Suomessa vyöhykkeillä I–III.

’Ville’
Kotimainen luonnonvadelman ja Ottawa-lajikkeen risteymä, joka on perinyt runsaasti villien vadelmien aromia. Marja on isompi kuin luonnonvadelmilla, mutta pienempi kuin puutarhavadelmilla, joten satokin jää pienemmäksi. Vaikka himmeänpunainen marja on pehmeähkö, se pysyy koossa. Lajike kasvaa rehevästi ja versoista tulee korkeat ja vähäpiikkiset. ’Ville’ menestyy vyöhykkeillä I–V.

Mesivadelma ’Heisa’
Suomessa jalostettu vadelman ja mesimarjan risteymä, jota kasvatetaan vadelman tapaan. Mesimarjan aromi tulee esiin aurinkoisina kesinä. Happamat, pienehköt marjat sopivat parhaiten mehuksi ja hilloksi. Sato on pienempi ja kasvusto tiheämpi ja matalampi kuin puutarhavadelmilla. ’Heisa’ menestyy Etelä-Suomessa vyöhykkeillä I–III.

Keltavadelmat
Villivattujenkin joukosta voi löytää keltamarjaisia vadelmia (Rubus idaeus f. chlorocarpa). Marjat ovat yleensä hieman pienemmät ja aromiltaan miedommat kuin vastaavat punaiset marjat. Ohuehkoja versoja kehittyy runsaasti. Jo 1900-luvun alussa meilläkin on viljelty lajiketta ’Golden Queen’. Muita markkinoilla olevia ulkomaisia viljelymuotoja ovat mm. ’Fallgold’, ’Goldtraube’ ja ’Golden Everest’. Useimmat menestyvät ainakin Etelä-Suomessa vyöhykkeillä I–III(IV).

Etsi lähin jälleenmyyjä