Valkoherukka

Valkoherukka

valkoherukka

Valkoherukka – Ribes rubrum (vita vinbär)

Valkoherukat ovat punaherukan muunnoksia. Marjat ovat makeampia ja miedompia kuin punaherukoilla ja pensaat ovat pienempiä. Leikkaustarve on vähäisempi kuin mustaherukalla. Kun satoikäistä mustaherukkapensasta on hyvä leikata vuosittain, valkoherukkapensaan voi jättää leikkaamatta jopa muutamaksi vuodeksi, sillä pystyt, jäykät oksat eivät lamoa kovin herkästi. Tuentatarvekin on vähäinen. Valkoherukka kärsii harvemmin karviaishärmästä kuin mustaherukka.

Käyttö: Raikkaan happoiset marjat soveltuvat hyvin mehuksi ja hilloksi. Marjat voi pakastaa kokonaisina tai soseena.
Kukinta: Vaaleankeltaiset kukat puhkeavat toukokuussa. Kimalaiset ovat herukoiden tärkeimpiä pölyttäjiä. Ne lähtevät lentoon lämpötilan kohotessa 10–12 asteeseen.
Kasvupaikka: Aurinko–puolivarjo, tuore, keski–runsasravinteinen, läpäisevä ja hyvin kalkittu (pH 6–6,5).
Taimiväli: 200 cm, aidanteessa 100 cm.

’Valkoinen Hollantilainen’
Tätä hyvin vanhaa keskieurooppalaista valkoherukkaa viljellään meillä eniten. Siitä on kehittynyt lukuisia kantoja, jotka poikkeavat hieman toisistaan. Marjat ovat keskikokoisia ja pitkässä tertussa. Yleensä kookas, pysty- ja jäykkäoksainen pensas kestää talvet vyöhykkeillä I–V.

’Valkoinen Suomalainen’
Uusi, erittäin runsassatoinen ja härmänkestävä ’Valkoisen Hollantilaisen’ kanta. Sekä marjat että tertut ovat keskikokoisia. Pensas on melko pystyoksainen ja harvahko, sillä haaroja muodostuu vähän. Lajike menestyy oletettavasti vyöhykkeillä I–V.

’Valkoinen Jüterbog’
Pitkässä tertussa sijaitsevat marjat ovat isompia ja happamampia kuin Valkoinen Hollantilainen -lajikkeella. Matala ja leveähkö pensas talvehtii melko hyvin vyöhykkeillä I–V.

Etsi lähin jälleenmyyjä